Irja Alho ja Riitta Korhonen käsittelevät Kielioppia kouluun - Deskriptiivisen ja pedagogisen kieliopin rajoja koettelemassa -artikkelissaan (2007) yliopiston suomen kielen tutkimuksen ja käytännön opettajan työtä tekevien suhdetta.Opettajat eivät koe tieteellisen kieliopin olevan käyttökelpoista käytännön opetustyössä, eivätkä tutkijat ole kovinkaan kiinnostuneet opettajien työstä.
Kielioppiin käytettävä opetuksen määrä on laskenut, koska suomen kielen ja äidinkielen sisältöihin on tullut paljon uutta. Opetettavan kielioppiaineksen määrä on sen sijaan pysynyt samana. Alho ja Korhonen kuvaavat kieliopin opettamisen olleen melko staattisessa tilassa ja moni oppilas ja opiskelija joutuu yhä tankkamaan samoja kieliopillisia käsiteluetteloita, vaikka tällainen opetus- ja opiskelutapa on saanut pitkään huutia. Kieliopin opettamisen uudistukseen he toivoisivat tieteellistä otetta. Kielitieteessä kieliopilla tarkoitetaan kielenpuhujan kielitajua ja sen analyysiä, kun taas arkiajattelussa kielioppi on koulukieliopin sääntöjä.
Artikelissa esitetään, että kieliopin opetuksen tarkoituksena tulisi olla saada oppilas ymmärtämään, ettei kielioppia voi ikinä kuvata tyhjentävästi. Sääntöjä korostavasta kieliopin opetuksesta tulisi siirtyä siihen, että oppilaat havannoisivat omaa kieltään ja sen lainalaisuuksia eli siis deskriptiivisempään suuntaan. Kirjoittajat myös pohtivat, miten Iso suomen kielioppi (2004) voisi tuoda kieliopin opetukseen deskriptiivisempää otetta ja kielen monipuolisuuden hahmottamista. Kuitenkaan kieliopin olennaisten peruskäsitteiden käsittelystä ei ole tarkoituksenmukaista luopua, sillä niitä tarvitaan. Niillä on myös sijansa yliopisto-opiskelussa, sillä ei kielen rakenteen opiskelua on hankala aloittaa tuoreimmista tutkimuksista.
Peruskäsitteiden ei kuitenkaan tulisi olla vain ulkoa opeteltavia listoja, vaan Alho ja Korhosen mukaan toinen ISK:n mahdollisuus on kielen monipuolisuuden hahmottamisen lisäksi kaksisuuntainen ote. Muotoa ja merkitystä ei tulisi liiaksi irroittaa toisistaan, vaan tarkastella niitä yhdessä.
maanantai 5. joulukuuta 2011
perjantai 2. joulukuuta 2011
Kotuksesta
En päässyt Kotus-vierailulle, joten tässä korvaava tehtävä.
Kotuksen eli Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivut löytyvät osoitteesta kotus.fi. Klikattuani nettisivut auki on ensimmäinen havaintoni tiedon ja palveluiden määrä. Yläpalkista löytyy kielenhuoltoa, nimistöä, nykykieltä, historiaa, murteita ja julkaisuja. Sivupalkista silmiin osuu neuvontapuhelimet, koulutuspalvelut, verkkokauppa, kirjasto ja blogi. Sivuja pystyy myös käyttämään ruotsiksi, saameksi, romaniaksi, viittomakielellä ja englanniksi.
Ylälaidassa löytyy kielivaihtoehtojen lisäksi siis keskeisimmät Kotuksen tiedot ja palvelut. Sivustojen keskiosasta löytää uutisia ja ajankohtaisia asioita, kuten juuri julkisuudessa ollut sukunimien taivuttaminen. Vasemmalta löytää myös tiivistyksen Kotuksen tehtävistä ja tarkoituksesta:
"Kotimaisten kielten tutkimuskeskus eli Kotus on valtakunnallinen kielen asiantuntija- ja tutkimuslaitos. Kotus tutkii suomea, ruotsia, saamelaiskieliä, romanikieltä sekä viittomakieltä.
Toimintaan kuuluu kielen- ja nimistönhuolto, sanakirjojen teko ja tutkimushankkeita. Kotuksessa on laaja kirjasto sekä kielitieteellisiä aineistoja ja arkistoja."
Kotuksen sivuilta löytyy myös blogeja. Blogeissa kielen ammattilaiset pohtivat ajankohtaisia asioita ilmiöitä kielen saralta. Esimerkiksi Olli Löytty pohtii blogimerkinnässään vertausten kotouttamista. Blogeissa otetaan kantaa mm. Pekkarisen, Stubin ja Hakkaraisen möläytyksiin ja pohditaan sitä, mitä kaikkea voikaan harrastaa (siis kieliopin näkökulmasta).
Kotus ei keskity pelkästään kielenhuoltoon, oikeakielisyyteen ja kirjakieleen, vaan tutkii ja esittelee myös murteita. Tässäkään ei tyydytä vaatimattomaan yleiskatsaukseen, vaan edustettuna on suomen murteiden lisäksi suomenruotsin murteet ja suomen sukukielten murteet. Murteista löytyy sekä yleistietoa että yksityiskohtaisia ääninäytteitä. Löytyy myös linkkejä esimerkiksi INTERNETIX-sivuille, jossa esitellään murteita tarkemmin.
Kotus tekee sanakirjoja sekä murteista että yleiskielestä ja muista Suomessa käytettävistä kielistä (viittomakieli, ruotsi, eräitäsukukieliä, romani). Sanakirjoissa voidaan selittää sanojen alkuperää tai merkitystä. Vanhan kirjasuomen sanoja on myös selvitetty.
Vaikka Kotuksella on laajat palvelut ja tehtävät, ollaan sen tehtäviä osittain siirtämässä yliopistolle. (kuten muistiosta käy ilmi) Esimerkiksi murresanastoon ja vanhan kirjakielen sanastoon ei enää tehdä uusia osia.
Kielitoimiston tehtäviä sen sijaan jatketaan varmasti tulevaisuudessakin. Kielitoimisto eli virallisesti Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kielenhuolto-osasto vastuulla on suomen kielen huolto. Se tarjoaa kansalaisille neuvontapalveluja puhelimitse ja järjestää kursseja. Lisäksi se toteuttaa tutkimus- ja kielenhuoltoprojekteja kuten Säädöstekstien muodostuminen -hanke, jossa tutkittiin säädöstekstien ymmärrettävyyttä ja muodostumista.
Kotuksen sivuilla on myös lyhenne-, pilkku-, sana-, sekä slangitestit. Pärjäsin lyhennetestissä todella heikosti ja sain vain 5/12 pistettä. Pilkkutesti meni taas hyvin ja sain täydet pisteet. Testit ovat siis melko hankalia, eivätkä kovin hyvin sovellu perusopetuksen käyttöön.
Kotuksen sivuilta löytyy myös sukunimien taivutusohjeita, joista on viime aikoina ollut puhetta. Pääsääntönä on, että sukunimet taipuvat kuten vastaavat yleiskielen sanat. Esimerkiksi Rove taipuu seuraavasti:
Kielipolitiikka tarkoittaa kielten suhdetta yhteiskuntaan. Esimerkiksi lait ja asetukset liittyen oikeuteen käyttää omaa äidinkieltään on kielipolitiikkaa. Edellä mainittu liittyy kielen statukseen. Korpukseen kuuluu sen sijaan kielen sisäisiin asioihin liittyviä asioita, kuten tietyn sanan vakiinnuttaminen yleiskieleen. Kotuksen kielipoliittiseen toimintaan liittyy sekä statukseen että korpukseen liittyviä kysymyksiä.
Yritin myös löytää kielitoimiston sähköisiä sanoja, mutta en niitä muutaman minuutinkaan jälkeen kotuksen sivulta löytänyt. Joten viimeiseen kysymykseen en löytänyt vastausta.
Kotuksen eli Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivut löytyvät osoitteesta kotus.fi. Klikattuani nettisivut auki on ensimmäinen havaintoni tiedon ja palveluiden määrä. Yläpalkista löytyy kielenhuoltoa, nimistöä, nykykieltä, historiaa, murteita ja julkaisuja. Sivupalkista silmiin osuu neuvontapuhelimet, koulutuspalvelut, verkkokauppa, kirjasto ja blogi. Sivuja pystyy myös käyttämään ruotsiksi, saameksi, romaniaksi, viittomakielellä ja englanniksi.
Ylälaidassa löytyy kielivaihtoehtojen lisäksi siis keskeisimmät Kotuksen tiedot ja palvelut. Sivustojen keskiosasta löytää uutisia ja ajankohtaisia asioita, kuten juuri julkisuudessa ollut sukunimien taivuttaminen. Vasemmalta löytää myös tiivistyksen Kotuksen tehtävistä ja tarkoituksesta:
"Kotimaisten kielten tutkimuskeskus eli Kotus on valtakunnallinen kielen asiantuntija- ja tutkimuslaitos. Kotus tutkii suomea, ruotsia, saamelaiskieliä, romanikieltä sekä viittomakieltä.
Toimintaan kuuluu kielen- ja nimistönhuolto, sanakirjojen teko ja tutkimushankkeita. Kotuksessa on laaja kirjasto sekä kielitieteellisiä aineistoja ja arkistoja."
Kotuksen sivuilta löytyy myös blogeja. Blogeissa kielen ammattilaiset pohtivat ajankohtaisia asioita ilmiöitä kielen saralta. Esimerkiksi Olli Löytty pohtii blogimerkinnässään vertausten kotouttamista. Blogeissa otetaan kantaa mm. Pekkarisen, Stubin ja Hakkaraisen möläytyksiin ja pohditaan sitä, mitä kaikkea voikaan harrastaa (siis kieliopin näkökulmasta).
Kotus ei keskity pelkästään kielenhuoltoon, oikeakielisyyteen ja kirjakieleen, vaan tutkii ja esittelee myös murteita. Tässäkään ei tyydytä vaatimattomaan yleiskatsaukseen, vaan edustettuna on suomen murteiden lisäksi suomenruotsin murteet ja suomen sukukielten murteet. Murteista löytyy sekä yleistietoa että yksityiskohtaisia ääninäytteitä. Löytyy myös linkkejä esimerkiksi INTERNETIX-sivuille, jossa esitellään murteita tarkemmin.
Kotus tekee sanakirjoja sekä murteista että yleiskielestä ja muista Suomessa käytettävistä kielistä (viittomakieli, ruotsi, eräitäsukukieliä, romani). Sanakirjoissa voidaan selittää sanojen alkuperää tai merkitystä. Vanhan kirjasuomen sanoja on myös selvitetty.
Vaikka Kotuksella on laajat palvelut ja tehtävät, ollaan sen tehtäviä osittain siirtämässä yliopistolle. (kuten muistiosta käy ilmi) Esimerkiksi murresanastoon ja vanhan kirjakielen sanastoon ei enää tehdä uusia osia.
Kielitoimiston tehtäviä sen sijaan jatketaan varmasti tulevaisuudessakin. Kielitoimisto eli virallisesti Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen kielenhuolto-osasto vastuulla on suomen kielen huolto. Se tarjoaa kansalaisille neuvontapalveluja puhelimitse ja järjestää kursseja. Lisäksi se toteuttaa tutkimus- ja kielenhuoltoprojekteja kuten Säädöstekstien muodostuminen -hanke, jossa tutkittiin säädöstekstien ymmärrettävyyttä ja muodostumista.
Kotuksen sivuilla on myös lyhenne-, pilkku-, sana-, sekä slangitestit. Pärjäsin lyhennetestissä todella heikosti ja sain vain 5/12 pistettä. Pilkkutesti meni taas hyvin ja sain täydet pisteet. Testit ovat siis melko hankalia, eivätkä kovin hyvin sovellu perusopetuksen käyttöön.
Kotuksen sivuilta löytyy myös sukunimien taivutusohjeita, joista on viime aikoina ollut puhetta. Pääsääntönä on, että sukunimet taipuvat kuten vastaavat yleiskielen sanat. Esimerkiksi Rove taipuu seuraavasti:
| yksikkö | monikko | |
|---|---|---|
| nominatiivi | Rove | Ropeet |
| genetiivi | Ropeen | Ropeiden t. Ropeitten |
| partitiivi | Rovetta | Ropeita |
| allatiivi | Ropeelle | Ropeille |
Kielipolitiikka tarkoittaa kielten suhdetta yhteiskuntaan. Esimerkiksi lait ja asetukset liittyen oikeuteen käyttää omaa äidinkieltään on kielipolitiikkaa. Edellä mainittu liittyy kielen statukseen. Korpukseen kuuluu sen sijaan kielen sisäisiin asioihin liittyviä asioita, kuten tietyn sanan vakiinnuttaminen yleiskieleen. Kotuksen kielipoliittiseen toimintaan liittyy sekä statukseen että korpukseen liittyviä kysymyksiä.
Yritin myös löytää kielitoimiston sähköisiä sanoja, mutta en niitä muutaman minuutinkaan jälkeen kotuksen sivulta löytänyt. Joten viimeiseen kysymykseen en löytänyt vastausta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)